Myllypuron ateljeekylä Helsinki
Helsingin taiteilijaseuran historiikki
Ensimmäinen taidenäyttely Rantakasarmissa

Kesällä 1973 seuran vuosinäyttely järjestettiin Suomenlinnan Rantakasarmissa. Näyttely oli ensimmäinen siviilitapahtuma rakennuksessa eikä kasarmia ehditty kunnostaa ennen sitä - seinillä oli vielä luettavissa varusmiesten kirjoituksia. Helsingin Sanomien kriitikko Markku Valkonen kirjoitti näyttelyn arvostelussa: "...kosteanviileitä huoneita lämmittää pelkkä ankarasti savuttava uuni...". Valkosen mukaan näyttely oli linjaton kuten vuosinäyttelyt yleensä, mutta sitä oli mukava katsoa. Näyttelyyn osallistui yli 50 seuran jäsentä ja esillä oli lähes kaksi sataa teosta. Suomenlinnan näyttelyn kanssa samanaikaisesti toimintakeskuksessa oli esillä seuran Helsinki-aiheinen yhteisnäyttely.

Jorma Hautalan Kuva & Ympäristö -näyttely toimintakeskuksessa keväällä 1973 koostui dia- ja valokuvista, pienoismalleista sekä kuvamontaaseista, jotka havainnollistivat rakennettuun ympäristöön sijoitettavaa taidetta. Samana vuonna järjestettiin Tapani Lundgrenin, Antero Salmisen ja Matti Väkevän näyttely Kuvasitaatteja. Tarkoituksena oli lehdistön käyttämän kuvamateriaalin pedagoginen analyysi. Tavoitteena oli kehittää koululaisten mediakriittisyyttä. Syksyllä seura järjesti vaihtonäyttelyn turkulaiselle Arte ry:lle Kluuvin galleriaan. Näyttelyyn osallistui 18 turkulaista taiteilijaa.

Tyytymättömyys kulttuuripolitiikkaan

Keväällä 1974 seuran yleiskokouksissa kuultiin poliittisten kulttuurijärjestöjen alustuksia. Seura osallistui vetoomukseen, joka vastusti kulttuuriministeri Marjatta Väänäsen harjoittamaa kulttuuripolitiikkaa. Syksyllä puututtiin Helsingin kaupungin taidehallintoon, kuvataideostoihin, apurahatilanteeseen sekä Helsingin Juhlaviikkojen toimintaan. Helsingin kaupungin kuvataidetoimikunta koettiin liian passiiviseksi ja satunnaiseksi taidehankintojen suhteen. Haluttiin myös parantaa taiteilijoiden mahdollisuuksia pitää näyttelyitä Helsingissä, vaadittiin Kluuvin gallerian näyttelyvuokran poistamista helsinkiläisiltä taiteilijoilta sekä toivottiin suurempaa näyttelytilaa Helsinkiin. Seura ehdotti myös läänintaiteilijan viran lakkauttamista.

Lähiöprojekti

Seuran lähiöprojektin tarkoituksena oli viedä taidetta lähelle ihmisten jokapäiväistä arkea ja asuinalueille, joissa kulttuurin tarjonta oli vähäistä. Tarkoituksena oli myös saada lähiöiden asukkaat osallistumaan aktiivisesti taiteen tekemiseen ja oman ympäristönsä kehittämiseen. Erityisesti lapsille ja nuorille haluttiin järjestää kuvataideopetusta. Hanketta voi pitää seuran lapsille ja nuorille tarkoitetun opetustoiminnan esivaiheena. Lähiöprojektia kehiteltiin Helsingin Taiteilijaseurassa usean vuoden ajan 1970-luvun alussa, hankkeelle haettiin rahoitusta, mutta tukea ei saatu eivätkä suunnitelmat toteutuneet. Aktiivisesti hankkeessa olivat mukana kuvataiteilijat Inari Krohn, Pirkko Nukari ja Rauni Liukko.

Kurssitoiminta alkaa vuonna 1974

Seura järjesti ensimmäisen kuvataiteen harrastajille tarkoitetun kesäkurssinsa vuonna 1974 Suomenlinnassa. Kurssilla opetettiin piirustusta, maalausta, grafiikkaa ja kuvanveistoa. Lisäksi kurssin opetusohjelmassa oli taidehistoriaa ja kuvataiteen teoriaa. Kurssitoimintaa jatkettiin ja vastaavanlaiset kesäkurssit järjestettiin myös vuosina 1975-1977.

Näyttelyitä kouluihin

Vuonna 1973 seuran koulunäyttelytyöryhmä suunnitteli kiertonäyttelyä pääkaupungin kouluihin. Työryhmän puheenjohtajana toimi kuvanveistäjä Rauni Liukko. Näyttelyt toteutettiin viidessä koulussa keväällä 1974. Esillä oli pääasiassa pienikokoista grafiikkaa. Ideaa kehiteltiin ja toimintaa pyrittiin jatkamaan, mutta toimintaan ei saatu avustuksia Helsingin kaupungilta. Siirrettävät näyttelytelineet ja teosten kuljetukset aiheuttivat liikaa kustannuksia seuralle eikä toimintaa voitu jatkaa seuraavana syksynä. Kiertäviä näyttelyitä suunniteltiin myös työpaikoille.

Näyttelyt Turussa ja Helsingissä

Keväällä 1974 oli Helsingin Taiteilijaseuralla yhteisnäyttely Wäinö Aaltosen museossa Turussa. Kaikki jäsenet saivat hakea näyttelyyn, mutta teoksia tarjottiin liian vähän ja lopuksi suurin osa taiteilijoista kutsuttiin mukaan. Näyttelyyn osallistui 36 seuran jäsentä ja esillä oli 71 teosta. Arvosteluissa myönteistä kritiikkiä saivat erityisesti Miina Äkkijyrkän eläinveistokset.

Vuonna 1974 juhlaviikkonäyttely järjestettiin Kluuvin galleriassa ja siihen osallistui kutsuttuna noin 20 taiteilijaa. Näyttelyn nimi oli Helsinki ja sen ihmiset, esillä oli piirroksia ja akvarelleja. Toimintakeskuksessa oli samanaikaisesti Anna-Maria Osipowin näyttely Keramiikkaa tuntoaisteille. Vuosina 1970-1974 seura järjesti juhlaviikkojen aikana näyttelyitä, jotka kuuluivat Helsingin Juhlaviikkojen viralliseen ohjelmaan ja joiden kustannuksia juhlaviikkotoimikunta osittain rahoitti. Vielä vuonna 1979 Helsingin Taiteilijaseura järjesti Toimintakeskuksessa juhlaviikkojen ohjelmaan kuuluneen Matti Kujasalon näyttelyn.

Seura järjesti vuonna 1974 kesänäyttelyn Suomenlinnan Rantakasarmissa. Näyttelyssä oli esillä lähes 200 teosta yli sadalta seuran jäseneltä. Edellisen vuoden kesänäyttelyn järjestäminen oli tuottanut seuralle tappiota, joten näyttelyyn oli pääsymaksu. Myös Uudenmaan läänin taidetoimikunta tuki näyttelyä.

Helsingin Taiteilijaseura ja Suur-Helsingin Aluetaidenäyttelyt

1970-luvulla Helsingin Taiteilijaseura järjesti Uudenmaan läänin taidetoimikunnan kanssa useita Suur-Helsingin Aluenäyttelyitä. Aluenäyttelyitä järjestettiin lääneittäin ja Suur-Helsingin kuvataidenäyttelyyn saivat osallistua Espoon, Helsingin, Kauniaisten ja Vantaan asukkaat. Vuosina 1974-1975 aluenäyttelyitä ei jyrytetty vaan kaikki tarjotut teokset hyväksyttiin mukaan. Toiminnalla haluttiin demokratisoida taidenäyttelytoimintaa sekä lisätä kuvataiteen harrastusta. Arvostelulautakunnat valitsivat osan aluenäyttelyiden teoksista valtakunnan näyttelyyn, jossa jaettiin valtion kuvataidepalkinnot.

Vuonna 1974 Helsingin Taiteilijaseura järjesti aluenäyttelyn Suomenlinnan Rantakasarmissa ja Helsingin Taiteilijaseuran Toimintakeskuksessa. Sääntöjen mukaisesti teoksia ei jyrytetty, vaan kaikki tarjotut teokset hyväksyttiin näyttelyyn. Näyttelyssä oli esillä noin 650 teosta. Seuran näyttelytoimikunnassa olivat Jukka Mäkelä, Jarmo Mäkilä ja Reijo Viljanen. Näyttelypaikan järjestäminen suurelle aluenäyttelylle oli hankalaa ja näyttelyn yhteydessä seura esitti julkilausuman uuden näyttelytilan saamiseksi Helsinkiin.

"Hirvittävä" aluenäyttely

Uudenmaan läänin Taidetoimikunta antoi myös vuonna 1975 aluenäyttelyn järjestelyt Helsingin Taiteilijaseuralle. Ongelmana oli jälleen riittävän suuren tilan löytäminen. Ainoana vaihtoehtona oli Taidehalli, josta myös saatiin näyttelyaika. Taidehalliin ripustettiin teoksia lattiasta kattoon ja esillä oli yli 800 teosta. Aluenäyttelyjärjestelmä alkoi saada kritiikkiä osakseen. Myös Taidehallin intendentti Seppo Niinivaara piti näyttelyä hirvittävänä eikä halunnut vastaavan enää toistuvan. Harrastelijoiden määrän kasvaessa olivat ammattitaiteilijat jättäytyneet aluenäyttelyistä kokonaan pois.

Lasten kuvataidekurssit alkavat

Vuonna 1975 seura järjesti Puistolassa lapsille ja nuorille tarkoitettuja kuvataidekursseja, joissa opettajana toimi Rauni Liukko. Jo usean vuoden ajan monet seurassa aktiivisesti toimineet taiteilijat olivat olleet huolestuneita peruskoulun kuvaamataidon opetuksen tasosta ja kuvataiteen harrastusmahdollisuuksien puuttumisesta. Haluttiin antaa lapsille mahdollisuus kuvataiteen monipuoliseen harrastamiseen muun muassa öljyvärimaalauksen kokeiluun ja suurten teosten tekemiseen.

Ongelmia ratkomassa

Aktiivisista yrityksistä huolimatta Helsingin Taiteilijaseura ei saanut haluamaansa jalansijaa Suomen Kuvataidejärjestöjen Liitossa. Tyytymättömyys alkoi vuonna 1975, jolloin seura teki useita aloitteita liitossa, mutta ei saanut ehdotuksilleen kannatusta. Liiton toiminnan nähtiin keskittyvän "maaseututaiteilijoiden" etujen ajamiseen.

Seuran vuoden 1976 toimintasuunnitelmassa tavoitteena oli vaikuttaa aluenäyttelyiden toimintaperiaatteisiin siten, että näyttelyt jyrytettäisiin. Opetusministeriössä tehtiinkin aluenäyttelyitä koskeva päätös, jonka mukaan näyttelyt järjestettäisiin joka toinen vuosi, teokset valitsisi arvostelulautakunta ja lautakunnan jäsenten tuli olla valtakunnallisten taiteilijajärjestöjen edustajia.

Vuoden 1976 toimintakertomuksen mukaan seuran näyttelytoiminnan periaatteisiin kuului sellaisten näyttelyiden järjestäminen, joihin koko jäsenistö sai osallistua. Avoimia näyttelyitä olivat seuran kesä- ja joulunäyttelyt. Yleisesti toimintakeskuksen näyttelyillä haluttiin osallistua ja ottaa kantaa sekä edistää kuvataide- ja kulttuuripolitiikkaa. Toimintakeskuksessa järjestettiin esimerkiksi kansainvälinen Graafikot rauhan puolesta, joka toteutettiin yhteistyössä Kulttuurityöntekijöiden Liiton kanssa ja Kiila - 40 vuotta, vasemmistotaiteilijoiden näyttely. Myös nuorten taiteilijoiden osuus näyttelyohjelmassa huomioitiin. 1970-luvun puolivälissä järjestettiin seuran Toimintakeskuksessa useita Lahden Taidekoulusta valmistuvien nuorten taiteilijoiden näyttelyitä.

Seuran Toimintakeskuksessa aloitettiin croquis-piirustusillat, joihin osallistuminen oli seuran jäsenille ilmaista jatkokoulutusta. Toimintakertomuksen mukaan seuran toiminnan kehittämisen jarruna oli erittäin vaikea taloudellinen tilanne, koska seuralle myönnettyjen avustusten yhteissumma pieneni. Avustukset kattoivat vain 38 % toiminnan menoista, joka oli huomattavasti vähemmän kuin muiden kaupunkien taiteilijaseuroilla samana vuonna.

Tutkimus paikallisista taiteilijaseuroista

Vuonna 1977 seuran toimesta tehtiin suurimpien kaupunkien paikallisten taiteilijaseurojen taloutta koskeva tutkimus, jonka tarkoituksena oli selvittää julkisten tahojen tukea paikallisille taiteilijaseuroille. Tiedot kerättiin postitse kyselylomakkeella 23:lta taiteilijaseuralta. Selvityksen yhtenä tarkoituksena oli kunnallisen tuen osuuden määrittäminen seurojen taloudessa. Helsingin kohdalla kaupungin tuen osuus oli prosentuaalisesti laskettuna pienempi kuin kaikkien vastaajien keskiarvo.

Runo-Kuvaillat

Toimintakeskuksessa aloitettiin Runo-Kuvailtojen järjestäminen yhdessä Kirjailijakeskuksen kanssa. Tilaisuuksilla pyrittiin taiteiden väliseen yhteistyöhön ja houkuttelemaan uutta yleisöä taidenäyttelyihin. Taiteilija kertoi teoksistaan ja tilaisuuteen valittu runoilija esitti tuotantoaan. Tilaisuudet olivat pääasiassa aikuisille, mutta seuraavana vuonna järjestettiin myös lasten Runo-Kuvailta, jossa taiteilija Pirkko Valo kertoi naivistisista teoksistaan ja runoilija Ilpo Tiihonen luki runojaan.

Vaihtonäyttelyt Arten ja Hyvinkään Taiteilijaseuran kanssa

Syksyllä järjestettiin jälleen vaihtonäyttelyt Arte ry:n kanssa. Turun Taidemuseossa oli esillä yli sata teosta 34:ltä Helsingin Taiteilijaseuran jäseneltä. Tarkoituksena oli esitellä mahdollisimman laaja leikkaus helsinkiläisestä taiteesta. Taiteilijat kutsuttiin näyttelyyn ja jokaiselta oli esillä 3-4 teosta. Arten näyttely oli esillä Kluuvin galleriassa ja Toimintakeskuksessa.

Samana syksynä järjestettiin Toimintakeskuksessa Hyvinkään Taiteilijaseuran 20-vuotisjuhlanäyttely, joka oli myös seuran ensimmäinen näyttely Helsingissä. Näyttelyssä oli mukana 25 Hyvinkään Taiteilijaseuran jäsentä ja noin 50 teosta. Esillä oli Armas Hurstin maalauksia, Anneli Sipiläisen terrakottaveistoksia, Ilpo Stor-Pellisen maisemagrafiikkaa sekä Olavi Suomelan guasseja. Helsingin Taiteilijaseuran yhteisnäyttely järjestettiin Hyvinkään Taidetalolla keväällä 1978. Näyttelyyn osallistui 16 seuran jäsentä kutsuttuna.

Ateljeetutkimuksesta luovutaan

Toimintasuunnitelman mukaan seuran tavoitteena oli aloittaa jo vuosia vireillä ollut ateljeetutkimushanke. Tarkoituksena oli selvittää helsinkiläisten taiteilijoiden työskentelyolosuhteet, niiden soveltuvuus taiteelliseen työskentelyyn, taiteilijoiden tyytyväisyys ja odotukset. Haluttiin myös selvittää ateljeetiloiksi alunperin rakennettujen tilojen käyttöä Helsingissä. Tutkimuksiin haettiin tuloksetta
apurahaa Helsingin kaupungilta, Uudenmaan läänin taidetoimikunnalta sekä Opetusministeriöltä. Suunnitelmia ei voitu kuitenkaan varojen puuttuessa toteuttaa.

Valtakunnallista ja paikallista kuvataidepolitiikkaa

Pyrittiin vaikuttamaan valtakunnallisella tasolla taiteilijapalkka- ja apurahajärjestelmien, kulttuurityöntekijöiden eläketurvan ja taiteilijoiden sosiaaliturvan kehittämiseen. Seura halusi myös uudistuksia kaupungin kulttuurihallintoon, apurahojen jakoon ja edustajansa apurahalautakuntaan. Haluttiin demokratisoida Helsingin Juhlaviikkojen hallintoa, lisätä näyttelytiloja ja muuttaa Kluuvin galleria maksuttomaksi näyttelytilaksi helsinkiläisille taiteilijoille.

Kurssitoiminta laajenee

Kesäkurssilaisten toivomuksesta aloitettiin syksyllä maalauskurssi, joka kokoontui kerran viikossa Toimintakeskuksen tiloissa. Samana vuonna järjestettiin ohjattu elävän mallin piirustuskurssi ja aloitettiin harrastajille tarkoitettu arvostelupalvelu, johon halukkaat saivat jättää teoksiaan arvosteltavaksi pientä maksua vastaan. Arvostelupalvelussa kritiikkiä antoivat kuvataiteilijat Heikki Alitalo, Marjatta Hanhijoki ja Pirkko Nukari. Toimintakeskuksessa järjestettiin informaatiotilaisuuksia kuvataiteilijan verotuksesta sekä materiaalioppi-iltoja.

Tutustumismatka Tallinnaan

Seura teki tutustumismatkan Tallinnan IV Grafiikkatriennaaliin. Matkan yhteydessä tutustuttiin Tallinnan taide-elämään ja keskusteltiiin Eestin Taiteilijaliiton puheenjohtajan kanssa yhteistyömahdollisuuksista. Samana vuonna seura liittyi Suomi-Kuuba-seuraan. Vuosina 1977-1978 seuran Toimintakeskuksessa järjestettiin useita Itä-Saksan taidetta esitteleviä näyttelyitä. Vuonna 1978 Toimintakeskuksessa oli esillä islantilaisen Sigridur Björnsdottirin teoksia. Suomen vierailullaan Björnsdottir myös esitelmöi taideterapiasta lastensairaaloissa ja vankiloissa.

Neuvotteluja Suomen Kuvataidejärjestöjen Liiton roolista

Vuonna 1977 Helsingin Taiteilijaseura järjesti neuvottelutilaisuuden, johon osallistui Arte ry:n ja Vantaan Taiteilijaseuran edustajia. Myös muut jäsenjärjestöt olivat tyytymättömiä Suomen Kuvataidejärjestöjen Liiton toimintaan ja tilaisuudessa pohdittiin mahdollisuuksia kehittää liittoa. Helsingin Taiteilijaseuran kokouksissa pohdittiin eroa liitosta, yhtenä syynä olivat kaksinkertaistuneet jäsenmaksut. Suomen Kuvataidejärjestöjen Liiton toiminta virkistyi kuitenkin Voipaalan Taidekeskuksen siirryttyä liiton haltuun. Helsingin Taiteilijaseura pyrki jatkamaan toimintaansa liiton kehittämiseksi ja vielä seuraavana vuonna järjestettiin neuvotteluja muiden seurojen kanssa yhteisen ehdokkaan saamiseksi liiton hallitukseen. Seuraavina vuosina seuran keskeisinä tavoitteina olivat liiton toiminnan suunnitelmallisuuden lisääminen ja aktivoiminen sekä kunnallisella että valtakunnallisella tasolla. Pyrittiin myös vaikuttamaan liitossa olevien järjestöjen jäsenvalintakriteerien yhdenmukaistamiseen, jotta liiton ammatillinen taso voimistuisi. Tavoitteena oli myös liiton julkaiseman Kuvataideuutisten lakkauttaminen sekä taloudenhoidon järkeistäminen.

Kannanottoja Vilniemen puolesta

Suomen Kuvataidejärjestöjen Liitto oli saanut Sigurd Wettenhovi-Aspalta testamenttilahjoituksena Karjalohjalla sijaitsevan Vilniemen tilan. Tila ja sillä sijaitseva ateljeehuvila oli testamentin mukaan tarkoitettu taiteilijoiden virkistyskäyttöön. Rakennus oli liiton mukaan päässyt niin huonoon kuntoon, että sen kattoa ei kannattanut enää korjata. Liitto suunnitteli katon ja rakennuksen yläkerran purkamista, jotta purkuhirsistä voitaisiin rakentaa lisärakennus tilalle. 1970-luvun lopulla Helsingin Taiteilijaseura pyrki aktiivisesti vaikuttamaan Vilniemen tilan kunnostamiseen. Tavoitteena oli saada huvila testamentin mukaiseen käyttöön. Vuonna 1978 seuran edustajat Olavi Pajulahti ja Antero Kare kävivät Vilniemessä valokuvaamassa tontilla sijaitsevaa ateljeerakennusta. Huvilan irtaimisto sekä arkisto, johon oli kuulunut muun muassa Sigurd Wettenhovi-Aspan maalauksia, luonnoksia ja käsikirjoituksia sekä kirjeenvaihtoa August Strindbergin kanssa, olivat kadonneet luvattomien kävijöiden matkaan. Myöhemmin liitto purki tilalla sijaitsevan kulttuurihistoriallisesti merkittävän huvilan ja rakennutti tilalle Aspan työtuvan.

Taiteilijapalkkaa vaatimassa

Vuonna 1978 taiteilijapalkka nousi keskeiseksi ongelmaksi taiteilijoiden keskuudessa. Suomen Taiteilijaseura antoi julkilausuman, johon Helsingin Taiteilijaseura yhtyi. Taiteilijapalkkajärjestelmällä haluttiin turvata valtakunnallisten liittojen jäsenten perustoimeentulo. Taiteilijapalkkaa ehdotettiin maksettavaksi valtion palkkaluokituksen mukaisesti ja kuukausipalkka olisi suuruudeltaan vastannut valtion taiteilija-apurahaa. Palkan olisi myöntänyt valtion kuvataidetoimikunta alalla aktiivisesti toimiville taiteilijoille. Asiaa ajoi erityisesti Taiteen puolesta-toimikunta, jossa oli mukana Helsingin Taiteilijaseuran edustajana kuvataiteilija Antero Kare. Toimikunta teki muun muassa yhteenvedon eduskunnan kulttuuripoliittisista keskusteluista ja otti kantaa niihin.

Syksyllä seura järjesti yhteisnäyttelyn Etelä-Karjalan taidemuseoon Lappeenrantaan. Mukana oli 25 taiteilijaa, jotka seuran näyttelyvaliokunta oli valinnut.

Kurssitoiminnan merkitys lisääntyy

Vuonna 1978 seuran kurssitoimintaa lisättiin. Keväällä toimintakeskuksessa kokoontui kolme ja syksyllä viisi maalauskurssia, lisäksi Suomenlinnassa järjestettiin kaksi kesäkurssia. Samana vuonna aloitettiin kesäkurssien järjestäminen Itä-Hämeen kansanopistossa Hartolassa ja aloitettiin Visuaalisen ajattelun luentojen järjestäminen toimintakeskuksessa. Seura järjesti nuorille kursseja Pihlajamäessä, Puistolassa ja Roihuvuoressa. Opettajina toimivat seuran jäsenet Rauni Liukko ja Tarja Unkari.

Kurssitoiminnan kasvaessa aloitettiin jäsenistön pedagoginen koulutus ja seuran kursseilla opettavien taiteilijoiden edellytettiin osallistuvan koulutukseen. Jäsenistön jatkokoulutussuunnitelman mukaan tärkeitä painopistealueita olivat varsinaiseen ammattiin liittyvä jatkokoulutus, johon kuului materiaalioppi sekä tekniikat, taiteen sisältöön liittyvät kysymykset, taidehistoria ja ammatinharjoittamisen ongelmat sekä sivutoimiin kuten opettamiseen liittyvä koulutus.

Kurssitoiminta tarvitsee uudet tilat

Vuonna 1979 Toimintakeskuksessa kokoontui jo seitsemän kurssia. Tilat eivät enää riittäneet ja kursseja järjestettiin myös muualta vuokratuissa tiloissa. Kurssitoiminnan kasvaessa myös lasten ja nuorten kursseja lisättiin. Kurssitoimintaa koskevan koulutusohjelman mukaan seuran kuvataideopetuksen erityiskohderyhmänä olivat lapset ja nuoret.

Seuran tavoitteena oli vuokrata käyttöönsä lisää tiloja Meilahden huvila-alueelta, jonne suunniteltiin sijoitettavaksi seuran kurssitoiminta. Kaupungin kanssa aloitettiin neuvottelut Mainiemen huvilasta, jossa oli asunut professori A.O. Väisänen vaimonsa Kirsti Gallen-Kallelan kanssa. Kuultuaan kaupungin suunnittelevan rakennuksen purkamista seura tarjoutui kunnostamaan rakennuksen omalla kustannuksellaan. Kaupunki oli jo joitain vuosia aikaisemmin purkanut viereiseltä tontilta huonokuntoisen huvilarakennuksen. Seuran suunnitelmat uusista kurssitiloista eivät kuitenkaan toteutuneet sillä kaupunki vuokrasi huvilan Helsingin Rudolf Steiner-koulun käyttöön.

Seuran kurssi- ja työhuonetilat Suvilahteen

Seuran kurssitilaongelmia pyrittiin ratkaisemaan. Lisäksi jäsenistö oli tehnyt aloitteita yhteisten työtilojen hankkimiseksi. Usean vuoden ajan suunniteltiin Sörnäisissä Suvilahdenkatu 7:ssä sijaitsevan entisen voimalarakennuksen vuokraamista seuran kurssi- ja työtiloiksi. Keväällä 1979 kiinteistö oli edelleen tyhjillään ja seura vuokrasi rakennuksesta noin 400 m2:ä. Suvilahteen kunnostettiin talkoovoimin arkkitehti Kirmo Mikkolan korjaussuunnitelman mukaan kurssitilat, johon kuului maalausluokka, sosiaali- ja toimistotilat sekä viisi työhuonetta taiteilijoille. Ensimmäisinä työhuoneen vuokrasivat seuran jäsenet Pirkko Laitinen, Rauni Liukko, Leena Luostarinen, Teemu Penttinen, Catarina Ryöppy, Marjatta Tapiola ja Henry Wuorila-Stenberg.

Suvilahden avajaiset vietettiin syyskuussa 1979. Tilaisuudessa puhuivat kaupungin kulttuurilautakunnan puheenjohtaja Aarne Laurila sekä kurssikeskuksen rehtori Reijo Viljanen. Laurilan mukaan kulttuurilautakunta suhtautui myönteisesti seuran oma-aloitteisuuteen kurssitoiminnan järjestämisessä.

Suvilahdessa kurssien määrä moninkertaistui ja ryhmät eriytyivät. Kurssien yhteydessä järjestettiin lisäksi luento-opetusta. Seuran järjestämille aikuisten kuvataidekursseille on osallistunut 1970-luvun lopulta lähtien vuosittain noin 800-1000 kurssilaista. Myös Suomenlinnan kesäkurssien määrä kasvoi ja kurssitoiminnan rahoittamiseksi seura aloitti yhteistyön Työväen Sivistysliiton kanssa. Suvilahdessa toimi myös jonkin aikaa taiteilijatarvikemyymälä.

Lasten ja nuorten kurssitoiminta aiheutti kuitenkin seuralle tappiota. Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskuksen kanssa ryhdyttiin neuvottelemaan kaupungin tuen saamiseksi seuran kurssitoiminnalle.

HarJa - Seuran harrastajajaosto perustetaan

Helsingin Taiteilijaseuran harrastajajaosto eli HarJa perustettiin vuonna 1979. Harrastajajaoston toiminnalla on pyritty edistämään kuvataiteen harrastusta ja tuntemusta. Seura halusi luoda toimivan yhteyden aktiivisiin kuvataiteen harrastajiin. Seuraavan vuoden lopussa jaoston jäsenmäärä oli jo noin 450 henkeä. 1990-luvun alkuun saakka HarJan hallitukseen kuului myös seuran taiteilijajäseniä ja seuran näyttelysihteeri toimi jaoston sihteerinä. Myöhemmin jaosto on toiminut itsenäisemmin ja sillä on oma hallitus. HarJan jäsenet osallistuvat aktiivisesti seuran kurssitoimintaan, järjestävät kuvataidekursseja, kritiikki-iltoja, ulkomaanmatkoja, näyttelykäyntejä ja omia taidenäyttelyitä.

Jäsenkoulutusta

Seura järjesti kuvataiteilijoiden järjestökoulutuspäivän, jonka ohjelmaan kuului luentoja kokoustekniikasta, neuvottelutaidosta ja järjestöorganisaation suunnittelusta. Jäsenkirjeessä houkuteltiin osallistujia: "Tie taiteilijajärjestöjen hallituksiin käy aina järjestökoulutuspäivän kautta!". Samana syksynä järjestettiin yhdessä ammattiliittojen kanssa taiteilijoiden työsuojelupäivä ja jäsenille järjestettiin illanviettoja, joihin kutsuttiin luennoitsijoita. Keväällä ohjelmassa oli muun muassa Erik Kruskopfin ja Olli Valkosen esitelmät. Iltojen tarkoituksena oli aktivoida jäseniä ja lisätä taiteilijoiden välisiä kontakteja. Seuraan palkattiin näyttelysihteeri ja sihteerin toimi muutettiin pääsihteeriksi.

Aktiivista näyttelytoimintaa

Vuonna 1979 seura järjesti yhteisnäyttelyn Alvar Aalto-museossa Jyväskylässä. Näyttely oli kutsunäyttely ja siihen osallistui 22 taiteilijaa. Kesänäyttely Veistospuisto- järjestettiin Tarvaspäässä museon piha-alueella yhteistyössä Gallen-Kallela-museon kanssa. Veistospuisto oli jatkoa museon aikaisemmille vastaavanlaisille veistosnäyttelyille. Näyttelyyn kutsuttiin 12 kuvanveistäjää Helsingistä, Turusta, Oulusta ja Lahdesta.

Seura järjesti yhdessä Uudenmaan läänin taidetoimikunnan kanssa Suur-Helsingin Aluenäyttelyn Taidehalliin. Näyttely jyrytettiin ja ripustuksesta vastasi seuran nimeämä toimikunta. Kukin taiteilija sai tarjota kolmea teosta, jotka arvioitiin sarjana. Seuran edustaja osallistui Suomen Kuvataidejärjestöjen Liiton Talvi-Voipaalan näyttelyyn.

Apua työhuoneensa tulipalossa menettäneelle Olli Lyytikäiselle

Taidemaalari Olli Lyytikäinen oli menettänyt tulipalossa työhuoneensa, työvälineensä ja osan tuotantoaan. Toimintakeskuksessa järjestettiin Lyytikäisen näyttely, jolla pyrittiin auttamaan taiteilijaa taloudellisesti. Näyttelyn kutsukortissa pyydettiin maalaustarvikelahjoituksia kukkien sijasta ja taiteilija sai näyttelyn myyntitulot kokonaan itselleen.

Kuvataidepolitiikkaa kehittämässä

Seura teki ehdotuksen Helsingin kuvataidepolitiikan kehittämiseksi. Otettiin kantaa suurten näyttelytilojen puuttumiseen, jonka takia Helsingissä ei voitu järjestää suuria kansainvälisiä näyttelyitä. Haluttiin myös vaikuttaa Kluuvin gallerian näyttelypolitiikkaan ja galleria haluttiin maksuttomasti helsinkiläisten taiteilijoiden käyttöön. Laadittiin ohjeet kuvataideostoille ja pyydettiin kaupunkia tekemään luettelo kuvataidekokoelmistaan, teosten tekijöistä ja sijaintipaikoista. Seura vaati kaupungilta lisää julkisia taideteoksia ja apurahoja taiteilijoille. Ehdotettiin myös, että 1% julkisten rakennusten määrärahoista varattaisiin kuvataidehankintoihin ja kuvataiteilijat otettaisiin mukaan jo suunnitteluvaiheeseen. Periaatetta ehdotettiin toteutettavaksi metron rakentamisen yhteydessä. Taiteilijoiden työtilaongelmiin haluttiin apua kaupungilta ja esitettiin uuden ateljeekylän rakentamista.

Samana vuonna Helsingin kaupungin kulttuurihallintoa uudistettiin ja kaupunki kutsui seuran edustajan kuvataideapurahoista päättävään lautakuntaan. Edustajaksi valittiin seuran puheenjohtaja Olavi Pajulahti.

Seura järjesti tiedotustilaisuuden tulevan vuoden suunnitelmistaan kulttuurilautakunnan jäsenille ja kulttuuriasiainkeskuksen työntekijöille. Yhdessä valtakunnallisten taiteilijajärjestöjen kanssa seura vastusti Suomenlinnaan suunniteltua sotamuseota. Sotamuseosuunnitelmien katsottiin olevan ristiriidassa Suomenlinnan arvokkaan kulttuuriperinnön kanssa.

Työtilaongelmaan etsitään ratkaisua

Seura asetti toimikunnan pohtimaan taiteilijoiden työtilaongelmia. Seuraavana vuonna jäsenistölle tehtiin työhuonetilanteesta kysely, jolla pyrittiin myös selvittämään ehdotuksia tilanteen parantamiseksi.

1980-luvun alkupuolella taiteilijoiden työhuonetilannetta pidettiin edelleen hankalana ja seuran toimesta pyrittiin kartoittamaan työhuoneiksi soveltuvia teollisuuskiinteistöjä. Työtiloja etsittiin ensisijaisesti kantakaupungista. Tavoitteena oli myös vaikuttaa Helsingin kaupunkiin, jotta se lunastaisi itselleen ja vuokraisi taiteilijoille ateljeetiloiksi alunperin rakennettuja huoneistoja Olympiakylästä ja keskustasta. Työtiloja etsittiin myös Linnunlaulun alueelta ja Suomenlinnasta.

Väri, valo, tila ja Helsingin kuvakesä

Vuonna 1980 järjestettiin vaihtonäyttely Oulun Taiteilijaseuran kanssa. Oulun Taidemuseossa oli Helsingin Taiteilijaseuran jäsenten yhteisnäyttely Väri, valo, tila, johon osallistui 13 taiteilijaa. Oulun Taiteilijaseuran näyttely vuorostaan järjestettiin samana vuonna Kluuvin galleriassa.

Kesällä seura järjesti Taidehallissa näyttelyn Helsingin Kuvakesä, johon osallistui kutsuttuna 37 taiteilijaa - osa seuraan kuulumattomia. Helsingin kesänäyttelytarjonta oli vähäistä ja näyttely toi kaivattua muutosta tilanteeseen. Helsingin Kuvakesä sai kiitosta sekä hyvän vastaanoton lehdistöltä. Helsingin Sanomien kriitikko piti näyttelyä Taidehallin kauden parhaana ja ylipäätään lähivuosien kesänäyttelyiden parhaimmistoon kuuluvana. "Hyvä tila on saanut arvoisensa käytön". Näyttelyn ohessa järjestettiin konsertteja sekä runo- ja kirjallisuusiltoja. Kävijät äänestivät näyttelyn suosituimmaksi teokseksi Osmo Valtosen teoksen Georgafi 66. Näyttelyn komissaarina toimi taidemaalari Seppo Salmela.

Näyttelytoiminta kirjastoissa

Samana vuonna aloitettiin näyttelyiden järjestäminen Helsingin kaupunginkirjastoissa. Tavoitteena oli järjestää taidenäyttelyitä ydinkeskustan ulkopuolella ja lähiöissä. Myöhemmin kaupunginkirjaston kanssa pyrittiin laatimaan näyttelykäytäntö, jonka mukaan kirjastoissa saisi järjestää yksityisnäyttelyitä vain ammattiliittoihin tai Helsingin Taiteilijaseuraan kuuluvat taiteilijat. Seuran jäsenten näyttelyitä järjestettiin muun muassa Kulosaaren ja Pihlajamäen kirjastoissa.

Toimintakeskuksessa oli esillä muun muassa amerikkalaisen julistetaiteen näyttely Poster Art USA . Esillä oli 35:n amerikkalaisen taiteilijan suunnittelemia julisteita. Harrastajajaoston toimesta Helsingin Taiteilijaseura aloitti vuosittain kaksi kertaa ilmestyvän Galleriaoppaan julkaisemisen.

Suhde Suomen Kuvataidejärjestöjen Liittoon kärjistyi. Seura ei enää halunnut osallistua liiton järjestämään Talvi-Voipaala-näyttelyyn. Myös Hyvinkään Taiteilijaseura kieltäytyi osallistumasta näyttelyyn ja kehoitti myös muita seuroja boikottiin. Hyvinkään Taiteilijaseuran aloitteesta kutsuttiin koolle liiton ylimääräinen kokous.

Jäsenten jatkokoulutustoiveita pyrittiin kartoittamaan kyselyllä, mutta koulutustoiminta jouduttiin kuitenkin keskeyttämään taloudellisista syistä. Koulutustoimintaa jatkettiin vasta vuosikymmenen lopulla, jolloin jäsenille järjestettiin esimerkiksi grafiikan kursseja.

Neuvotteluja kaupungin kanssa

Vuonna 1981 seura järjesti yhdessä pääkaupungissa toimivien valtakunnalisten taiteilijajärjestöjen kanssa tapaamisen Helsingin kaupungin kulttuurihallinnon kanssa. Tarkoituksena oli keskustella Helsingin kuvataideasioista. Taiteilijajärjestöt halusivat vaikuttaa julkisten rakennusten prosenttikäytännön toteuttamiseen, kuvataiteilijoiden osallistumiseen metron suunnittelussa, taidehankintamäärärahojen korottamiseen, kaupungin näyttelytilojen sekä taiteilijoiden työhuoneiden lisäämiseen ja näyttelykorvauksiin. Lisäksi toivottiin tukea seuran toiminnan kehittämiseen ja kurssitoimintaan. Seura ehdotti säännöllisiä neuvotteluja kuvataidejärjestöjen ja kaupungin virkamiesten välillä sekä seuran ja muiden taiteilijajärjestöjen asiantuntemuksen käyttöä kuvataidetta koskevissa kysymyksissä.

Suomen Taiteilijaseura pyysi Helsingin Taiteilijaseuran edustajaa Taidehallin isännistöön niin sanotuksi ulkojäseneksi. Edustajaksi valittiin seuran puheenjohtaja Olavi Pajulahti.

Galleria Katariina syntyy

Seuran toimisto muutti Suvilahteen kurssitilojen yhteyteen ja vuoden 1981 alussa toimintakeskus muutettiin galleria Katariinaksi. Galleriaan pyrittiin järjestämään vaihtoehtoinen, monipuolinen, paikallisesti ja valtakunnallisesti merkittävä näyttelyohjelma sekä erilaisia yleisötapahtumia. Lisäksi järjestettiinVisuaalisen ajattelun luentoja.

Vuonna 1982 galleriassa oli esillä italialaisen ympäristötaiteilijan ja kuvanveistäjän Paolo Barrilen valokuvanäyttely. Seura järjesti vaihtonäyttelyt turkulaisen Arten ry:n kanssa. Arten näyttely oli esillä Helsingissä Kluuvin galleriassa ja Helsingin Taiteilijaseuralla oli näyttely Wäinö Aaltosen museossa Turussa. Näyttelyssä oli mukana 16 seuran taiteilijaa ja esillä oli lähinnä paperille tehtyjä teoksia sekä veistoksia. Seura järjesti harrastajien ja lasten kuvataidenäyttelyitä Galleria Katariinassa sekä seuran kurssitiloissa.

Samana vuonna seura ehdotti Helsingin kaupungille ateljeeasunnon rakentamista jokaiseen kaupungin uuteen vuokrataloon ja otti kantaa valtion taiteilija-apurahojen epätasaiseen jakautumiseen kuvataiteen eri aloilla. Seura liittyi Suomen lasten ja nuorten kuvataidekoulujen liittoon.

Seura sai ensimmäisen kerran toiminta-avustusta kuvataidekurssitoiminnan rahoittamiseen. Kurssien määrän kasvaessa yksittäisillä kursseilla voitiin keskittyä kuvataiteen eri tekniikoihin sekä järjestää erikseen kursseja aloittelijoille ja pidempään harrastaneille. Vuosina 1983-1988 seura järjesti Suomenlinnassa myös englanninkielisiä kuvataidekursseja, jotka oli suunnattu erityisesti Helsingissä asuville ulkomaalaisille. Kesällä 1989 järjestettiin maataiteen kurssi. Seuran kesäkursseja on järjestetty myös Helsingin kaupungin talvipuutarhassa.

Maisemat Kluuvin galleriassa

Vuonna 1983 seura järjesti yhdessä Helsingin kaupungin taidemuseon kanssa maisema-aiheisen näyttelyn Kluuvin galleriassa. Kutsuttuina taiteilijoina olivat Tero Laaksonen, Tommi Mäkelä, Reijo Saarelainen, Rafael Wardi ja Helinä Wähä. Samana vuonna seura järjesti vierailunäyttelyn Tampereelle Taidekeskus Mältinrantaan. Näyttelyssä oli mukana 14 jäsentaiteilijaa. Tampereen Taiteilijaseuralla oli vuorostaan seuraavana vuonna näyttely Kluuvin galleriassa.

Uudet ateljeehankkeet

1980-luvun puolivälissä seura ryhtyi suunnittelemaan uutta ateljeetalohanketta. Taustalla oli taiteilijajärjestöjen Helsingin kaupungille laatima muistio keskeisistä kuvataidepoliittisista kysymyksistä, jonka pohjalta kaupunki oli esittänyt taiteilija-asuntojen rakennuttamisen kuuluvan taiteilijajärjestöille. Kaupunki voisi mahdollisesti osoittaa tontin rakennuksille. Seura toivoi kuitenkin Helsingin Ateljeetalosäätiön ottavan hankkeen nimiinsä, koska sillä oli jo valmiina tarvittava organisaatio. Vuosikymmenen lopulla asiaa yritettiin vielä ajaa eteenpäin ja ateljeetalon sijaintipaikaksi suunniteltiin Malminkartanoa, josta kaupunki alustavasti lupasi tontin.

Helsingin Taiteilijaseura passivoitui Suomen Kuvataidejärjestöjen liiton suhteen ja se erotettiin maksamattomien jäsenmaksujen vuoksi vuonna 1984.

Muutto Kasarmitorille

Vuonna 1985 kaupunki irtisanoi seuran vuokrasopimuksen Katariinankadulta, sillä tila haluttiin kaupunginkanslian monistamon käyttöön. Seura ei halunnut luopua galleriasta ennen kuin kaupunki tarjoaisi uudet suuremmat tilat, johon voitaisiin keskittää kaikki toimintamuodot. Esikuvana pidettiin Tampereen Taiteilijaseuran Taidekeskus Mältinrantaa, joka oli aloittanut toimintansa pari vuotta aikaisemmin.

Kaupungin suunnitelmana kuitenkin oli luovuttaa seuralle omistamansa Kluuvin gallerian tilat joko tilapäisesti tai pysyvästi. Seuralla ei olisi ollut mahdollisuutta pitää Kluuvin galleriassa yhtä alhaista näyttelyvuokraa kuin Helsingin kaupungilla. Suunnitelmaa vastustettiin yleisesti taiteilijoiden keskuudessa ja valtakunnallisten taiteilijajärjestöjen kannanotossa painotettiin sekä Helsingin Taiteilijaseuran että Kluuvin gallerian näyttelytoiminnan merkitystä pääkaupungissa ja toivottiin molempien jatkavan toimintaansa.

Seura sai uudet tilat Kasarmitorilta osoitteesta Pohjoinen Makasiinikatu 9, jossa aikaisemmin oli sijainnut Helsingin kaupungin kaupunkisuunnitteluviraston näyttelyhalli. Uudessa galleriassa näyttelytilaa oli noin 155 m2. Näyttelytoiminnan aloitti taidemaalari Kristiina Uusitalo syyskuussa 1985. Uuteen tilaan suhtauduttiin seurassa aluksi vain väliaikaisena ratkaisuna. Tilaa pidettiin liian matalana, pienenä ja kalliina sillä vuokra oli nelinkertainen aikaisempaan verrattuna. Tilaan ei voitu keskittää seuran eri toimintamuotoja kuten oltiin toivottu. Seuran toimisto kuitenkin siirrettiin Suvilahdesta Kasarmitorille.

Kurssitilat jälleen ongelmana

Myös kurssitoiminta haluttiin siirtää Suvilahdesta keskustaan, mutta sopivien tilojen löytäminen oli vaikeaa. Kursseja järjestettiin jonkin aikaa toimintaan soveltumattomissa tiloissa esimerkiksi Kallion ala-asteella. Suvilahti jäi seuralle mutta sitä käytettiin ainoastaaan taiteilijoiden työhuoneina. Seura jatkoi tuloksettomia neuvotteluita Helsingin kaupungin kanssa uusien kurssitilojen saamiseksi.

Vuonna 1986 vuokrattiin yksityisiltä markkinoilta kurssitilat Punavuoresta Merimiehenkatu 21:stä.Vuokra oli kuitenkin seuralle liian kallis ja helmikuussa 1987 seura anoi uudelleen Helsingin kaupungilta edullisempia vuokratiloja. Seura sai kaupungilta kieltävän vastauksen ja seuraa kehoitettiin vuokraamaan tilat yksityisiltä markkinoilta.

Vaikeuksista huolimatta kurssitoiminta jatkui vilkkaana ja1980-luvun puolivälistä alkaen kurssitoiminta sekä kuvataidekoulu on työllistänyt vuosittain noin 30-60 opettajana toimivaa seuran jäsentaiteilijaa. Seuralla on ollut myös edustaja Opetushallituksen asettamassa ammatillisen taidekoulutuksen koulutustoimikunnassa. Seura on järjestänyt kuvataidekursseja myös ulkomailla muun muassa vuonna 1986 Korfulla.

Taidetta työpaikoille

Taidetta työpaikoille toteutettiin kolmen näyttelyn muodossa vuonna 1986 yhteistyössä Työväen Sivistysliiton kanssa. Ideana oli viedä taidetta ihmisten työpaikoille ja arkipäivän ympäristöön. Näyttelyyn osallistui seitsemän taiteilijaa, joilta oli esillä grafiikkaa. Näyttelyn esitteessä oli tietoa grafiikanmenetelmistä ja taiteilijoista. Työväen Sivistysliitto organisoi teosten kierrätyksen ja maksoi taiteiIijoille näyttelykorvausta. Työpaikkanäyttelyitä oli toteutettu Suomessa jo 1970-luvun alussa, jolloin toiminnasta ja sen rahoituksesta vastasi Kansan Sivistystyön Liitto. Suomen teollisuuslaitoksissa kiersi näyttely, jossa oli teoksia mukana kaikista Pohjoismaista.

Concrete - Kokeellista ympäristötaidetta vuonna 1986

Helsingin Taiteilijaseuran ja Helsingin Juhlaviikkojen yhteistyönä järjestämä Concrete-tapahtuma kuului pohjoismaiseen kokeelliseen ympäristötaiteen tapahtumasarjaan. Helsingissä Experimental Environment Concrete toteutettiin kahdessa osassa, joista Taidetta kadulla koostui eri puolilla kaupunkia sijaitsevista betoniveistoksista ja Galleria Katariinassa oli esillä näyttelyn taustoista kertova Taidetta tilassa. Tapahtuma oli jatkoa Helsingin Juhlaviikkojen aikaisempiin teemanäyttelyihin, joiden aiheena oli ollut puun ja vanerin käyttö taiteessa.

Concreten taustaa

Tapahtumasarja oli saanut alkunsa Kööpenhaminassa vuonna 1979. Ideointi oli alkanut taiteilijoiden työpajassa ja osallistujat valikoituivat taiteilijoiden henkilökohtaisten kontaktien kautta. Vuonna 1980 hanke jatkui Islannissa tapahtumalla, johon osallistuivat Suomesta Martti Aiha, Lars Borenius, Reijo Hukkanen ja Hannu Siren. Vuonna 1982 järjestettiin kuvanveistosymposiumi Lehtimäellä, johon kutsuttiin noin kolmekymmentä taiteilijaa Pohjoismaista. Suomesta tapahtumaan osallistuivat Marikki Hakola, Jussi Kivi, Antti Maasalo, Pekka Nevalainen, Hannu Siren ja Osmo Valtonen. Vuonna 1984 järjestettiin ympäristötaidetapahtuma Geilon talviurheilukeskuksessa Norjassa, johon Suomesta osallistuivat Martti Aiha, Reijo Hukkanen ja Jan-Olof Mallander. Kesällä 1984 järjestettiin Kööpenhaminassa Flyvende Beton, jonka ideana oli uudistaa näkemyksiä kaupungista betoniveistoksilla. Tapahtumaa voi pitää Concreten esikuvana. Vuonna 1985 Bockholmin saaressa Suomessa järjestettiin Saari-Vala projekti, johon osallistuivat Suomesta Martti Aiha, Marja Kanervo, Pekka Nevalainen, Silja Rantanen ja Hannu Siren.

Helsingin Taiteilijaseura ja Concrete

Helsingin Taiteilijaseura teki aloitteen tapahtumasta Helsingin Juhlaviikoille. Juhlaviikkojen toimikunta suhtautui myönteisesti ja hanketta ryhdyttiin toteuttamaan. Seura asetti näyttelytoimikunnan, johon kuuluivat taidemaalari Silja Rantanen, taideteoreetikko Tom Sandqvist ja seuran puheenjohtaja kuvanveistäjä Hannu Siren.

Näyttelytoimikunta kutsui tapahtumaan viisi ulkomaalaista ja viisi suomalaista taiteilijaa. Näyttelyyn osallistuivat Torben Ebbesen Tanskasta, Peter Jacobi Länsi-Saksasta, Beth Laurin ja Eva Löfdahl Ruotsista, Rúrí Islannista sekä Martti Aiha, Carolus Enckell, Aarne Jämsä, Pekka Nevalainen ja Hannu Siren Suomesta. Näyttelyn rahoittivat Helsingin Juhlaviikot sekä yhdeksän betonialan yritystä, jotka antoivat materiaalit veistoksiin, suorittivat teosten teknisen toteutuksen, kuljetuksen ja paikoilleen pystytyksen.

Huhtikuussa 1986 tapahtumaan kutsutut taiteilijat tutustuivat projektiin Helsingissä, veistosten sijoituspaikat arvottiin taiteilijoiden kesken ja taiteilijat aloittivat suunnittelun. Sijoituspaikat valittiin urbaanin luonteen ja dynaamisuuden perusteella. Ideana oli tuoda taide keskelle ihmisten elämää ja arkea. Veistosten pääasiallinen materiaali oli betoni ja jokaiselle varattiin tilaa noin 25 m2. Suunnitteluun taiteilijoille annettiin vapaat kädet ja aikaa noin kuukausi. Haluttiin uudistaa käsitystä betonin olemuksesta ja hankkeen rahoittajiksi saatiin betonialan yrityksiä. Veistokset valmistettiin kesällä ja taiteilijat viimeistelivät ne elokuussa. Teokset vietiin paikoilleen 20. elokuuta 1986. Avajaisissa taiteilijat ja näyttelyvieraat kiersivät tutustumassa veistoksiin tarkoitukseen varatulla raitiovaunulla. Galleria Katariinassa oli projektia esittelevä näyttely, jossa oli esillä luonnoksia, pienoismalleja ja valokuvia. Lisäksi galleriassa oli osallistuneiden taiteilijoiden yhteisnäyttely. Galleria toimi informaatiopaikkana, jossa taiteilijat olivat yleisön tavattavissa.

Concreten kohtalo

Tarkoitus oli, että tapahtuma kestäisi lokakuuhun, mutta veistokset saivat olla paikoillaan seuraavaan vuoteen. Yksi veistoksista, Beth Laurinin UFO, vahingoittui ja se poistettiin. Veistokset olivat myynnissä ja jos ostajia ei ilmaantuisi, ne hävitettäisiin. Yhtenä visiona oli upottaa veistokset mereen.

Tapahtuma sai huomiota tiedotusvälineissä ja keskustelu veistosten tulevaisuudesta jatkui pitkään. Seura haki näyttelylle jatkoaikaa ja ehdotti Helsingin kaupungille veistosten lunastamista. Kaupunginhallituksen päätös oli kielteinen. Rúrí halusi teoksensa Time Concrete jäävän Iso Robertinkadulle. Kaupunki oli valmis vastaanottamaan veistoksen ja etsimään sille uuden sijoituspaikan. Veistos ei kiinteistöviraston mukaan voinut jäädä paikalle vesi- ja sähköteknisistä syistä. Sijoituspaikaksi ehdotettiin Tilkantoria Pikku-Huopalahdessa. Rúrí oli kuitenkin suunnitellut veistoksen Iso Robertinkadun ympäristöön ja ottanut vaikutteita Erottajankadun ja Pienen Robertinkadun risteyksessä sijaitsevan rakennuksen arkkitehtuurista. Myöhemmin Iso Robertinkadulle lähelle Rúrín veistoksen sijaintipaikkaa on sijoitettu toinen veistos, jonka Helsingin kaupunki on saanut lahjoituksena.

Osa teoksista myytiin ja ne saivat uuden sijoituspaikan. Rúrín veistoksen hankki Hämeenlinnan kaupunki. Teräsbetoni Oy osti Peter Jacobin veistoksen Toisen
maailmansodan muistomerkki ja veistos sijoitettiin yrityksen edustustilojen yhteyteen. Torben Ebbesenin veistos Wood myytiin Tanskaan Veijen kaupunkiin.

Tule ja puserra!

Helsingin Taiteilijaseuran 20-vuotisjuhlanäyttely Hedelmiä - tule ja puserra järjestettiin keväällä 1987 Taidehallissa. Näyttelyyn kutsuttiin 26
taiteilijaa, puolet seuran perustajajäseniä sekä alkuvuosina aktiivisesti mukana olleita ja puolet 1980-luvulla seurassa vaikuttaneita taiteilijoita. Näyttelyssä oli esillä 1960- sekä 1980-luvun kuvataidetta, sillä seuran "pioneerijäsenet" osallistuivat näyttelyyn 1960-1970-lukujen vaihteessa tehdyillä teoksilla. Näyttelytoimikunnassa olivat Harald Arnkil, Olavi Pajulahti, Hannu Siren ja Raili Tang. Järjestäjät halusivat rinnastaa seuran perustamisajankohdan ja nykyhetken taiteen. Näyttelyn nimellä haluttiin viitata seuran hedelmiä tuottaneeseen toimintaan Helsingin kuvataide-elämässä. Näyttelyn yhteydessä ilmestyi julkaisu, jossa oli muun muassa Kari Jylhän kirjoittama artikkeli seuran alkuvuosien toiminnasta. Julkaisun muut kirjoittajat olivat seuran puheenjohtaja Harald Arnkil, taidehistorioitsija Erik Kruskopf ja kuvataiteilija Kuutti Lavonen. Näyttelyn yhteydessä Taidehallin studiossa esiteltiin seuran järjestämää lasten ja nuorten kuvataideopetusta. Lapsilla oli mahdollisuus päästä itse tekemään taidetta seuran opettajien ohjauksessa.

Vuonna 1987 otettiin kantaa kaupungin kulttuuritoimenjohtajan virkaa koskevaan keskusteluun. Seura ei kannattanut toimen jakamista. Haluttiin myös puuttua yleisesti kuvataidetta koskeviin epäkohtiin Helsingissä ja tuoda esiin seuran tila- ja talousongelmat. Yleisesti seura halusi parantaa taiteilijoiden näyttelynpitoon liittyvää oikeusturvaa laatimalla jäsenilleen ohjeet näyttelysopimusten laatimista varten. Tarkoituksena oli myös kehoittaa Suomen Taiteilijaseuraa painattamaan yleiset sopimusohjeet kuvataiteilijoille.

Haave Lasipalatsista ja suunnitelmia uusista työtiloista

1980-luvun lopulla Helsingin kaupunki ryhtyi suunnittelemaan Lasipalatsin muuttamista taidenäyttelytilaksi. Vuonna 1988 asiasta keskusteltiin julkisuudessa. Helsingin Taiteilijaseura kannatti ehdotusta ja esitti oman kiinnostuksensa rakennuksen tiloja kohtaan. Lasipalatsin tiloista toivottiin ratkaisua myös seuran kurssitilaongelmaan.

Samanaikaisesti seura halusi olla mukana kaikissa pääkaupungin kuvataiteilijoiden työtiloja koskevissa suunnitelmissa. Muun muassa neuvoteltiin Helsingin kaupungin kanssa Malmilla sijaitsevan Strömsin kartanon alueelle rakennettavista taiteilijoiden asuin- ja työskentelytiloista. Lisäksi haluttiin olla mukana Harakan saaren ja Vantaankosken varikon työtilahankkeissa

Näyttelyt Varsovassa ja Forssassa

Vuonna 1988 Helsingin kaupunki järjesti Varsovassa Helsinki-viikon yhteydessä taidenäyttelyn, joka esitteli helsinkiläistä nuorta kuvataidetta. Helsingin Taiteilijaseura valitsi näyttelyyn osallistujat jäsenistöstään. Näyttelyssä olivat mukana Markus Konttinen, Auli Korhonen, Kuutti Lavonen, Lea Turto ja Senja Vellonen. Mukana oli myös kuvanveistäjä Laila Pullinen vanhemman polven edustajana. Näyttely oli esillä myös Prahassa.

Vuonna 1989 seura järjesti yhteisnäyttelyn Artexpon tiloissa Forssassa. Näyttelyyn osallistui 15 taiteilijaa näyttelytoimikunnan valitsemina. Syyskokouksessa seuran jäsenet halusivat näyttelytoiminnan keskittyvän erityisesti nuorten taiteilijoiden esille tuomiseen.

Ateljeerakentamisen asiantuntemusta

Samana vuonna Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskus tiedusteli seuran mielipidettä ateljeerakentamiseen liittyvissä asioissa. Kaupungin suunnitelmissa oli rakentaa seuraavalla vuosikymmenellä ateljeeasuntoja sekä kuvataiteilijoiden työtiloja uusille asuntoalueille. Asiantuntemusta kysyttiin koskien muun muassa ateljeeasuntojen ja -tilojen sijoitusta, pinta-aloja ja huonekorkeuksia.

Seura vuokrasi väliaikaisella vuokrasopimuksella Kasarmitorilta entiset Design Centerin näyttelytilat (noin 350 m2). Tiloissa työskenteli vuokralla kymmeniä taiteilijoita seuraavan vuosikymmenen alkupuolelle saakka.

Valtakunnallisesti vaikuttamaan

Vuonna 1989 seura kehoitti eri kaupunkien ja paikkakuntien kuvataidejärjestöjä hakemaan Suomen Taiteilijaseuran jäsenyyttä. Tarkoituksena oli saada muutos Suomen Taiteilijaseuran sääntöihin paikallisten kuvataidejärjestöjen äänivaltaisuudesta. Vedottiin Suomen Kuvataidejärjestöjen Liiton aseman muuttumiseen, sillä enää noin 40 % Suomen ammattikuvataiteilijoista kuului siihen. Esimerkiksi Helsingin, Tampereen, Hyvinkään, Ahvenanmaan, Oulun ja Joensuun Taiteilijaseurat eivät enää olleet liiton jäseniä. Tilannetta pidettiin epäoikeudenmukaisena, koska liiton ulkopuolella olevilla taiteilijaseuroilla ei ollut valtakunnallista vaikutusmahdollisuutta Suomen Taiteilijaseurassa. Suomen Kuvataidejärjestöjen Liitolla sen sijaan oli viisi paikkaa Suomen Taiteilijaseuran edustajistossa ja kaksi paikkaa hallituksessa.

Helsingin Taiteilijaseuran mielestä Suomen Kuvataidejärjestöjen Liiton rooli oli vuosien aikana muuttunut, eikä se enää edustanut valtakunnallisesti paikallisia seuroja. Tilanteen ratkaisemiseksi Helsingin Taiteilijaseura ehdotti Suomen Taiteilijaseuran sääntöjen muuttamista siten, että Suomen Kuvataidejärjestöjen Liiton tilalle perustettaisiin läänikohtaiset neuvottelukunnat, joista valittaisiin edustajat Suomen Taiteilijaseuraan. Mikäli tämä ei toteutuisi tulisi perustaa toinen valtakunnallinen järjestö Suomen Kuvataidejärjestöjen Liiton rinnalle.

Seura lähetti Taidemaalariliitolle kirjeen, jossa muistutettiin liiton velvollisuuksista pitää yllä korkeaa ammatillista tasoa valitessaan jäsenensä. Ajatuksena oli selkiyttää ongelmallista ammattitaiteilija-määritelmää esimerkiksi kunnallisten viranomaisten kanssa toimiessa. Samana vuonna seura esitti oman muutosehdotuksensa lasten ja nuorten kuvataidekoulujen rehtorien ja opettajien pätevyyskriteereitä määrittelevään kunnalliseen toimiehtosopimukseen, jossa ei seuran mielestä oltu riittävästi huomioitu kuvataiteilijoita.

Helsingin Taiteilijaseuran edustaja kuvataiteilija Pentti Koskinen toimi Uudenmaan läänin kuvataidejärjestöjen neuvottelukunnan puheenjohtajana.

Lasten ja Nuorten kuvataidekoulu perustetaan - taiteilijoiden jatkokoulutusta kehitetään

Helsingin Taiteilijaseuran Lasten ja Nuorten kuvataidekoulu perustettiin virallisesti vuonna 1989. Kuvataiteilijoiden täydennyskoulutusta tehostettiin järjestämällä käytännön koulutusta ja luentotilaisuuksia. Järjestettiin muun muassa lito-offset-kurssi, jossa opetettiin taiteilijoita painamaan itse kutsukortteja ja julisteita. Seura suunnitteli oman jatkokoulutuskeskuksen perustamista, jonka rahoittajina olisivat valtio ja Helsingin kaupunki.

Lukuvuonna 1989-1990 seura järjesti ilmaista kuvataiteilijoiden jatkokoulutusta, joka liittyi Taideteollisen Korkeakoulun kuvataiteen opettajille tarkoitettuun koulutukseen. Ohjelmaan kuului videotaiteen kurssi sekä luentoja käsitetaiteesta, taidekritiikistä, taidepedagogiikasta ja psykologiasta. Jatkokoulutuskeskuksen tarvetta perusteltiin sillä, että myös kuvataiteilijat tarvitsevat oman alansa jatkuvaa koulutusta uusien tekniikoiden ja ajatusten omaksumiseen eikä taiteilijoille järjestetty jatkokoulutusta muualla.

Visuaalisen ajattelun luennot aloitettiin uudelleen vuonna 1989. Luennoitsijat olivat osittain seuran jäseniä ja osittain ulkopuolisia. Luentosarjan toteutuksesta vastasi seuran koulutustoimikunta. Luentojen järjestäminen oli kuitenkin seuralle taloudellisesti tappiollista ja niiden järjestäminen jouduttiin lopettamaan. Helsingin Taiteilijaseura on osallistunut Helsingin Juhlaviikkojen aikana järjestettäviin Taiteiden yö-tapahtumiin vuodesta 1989 lähtien.

Kurssikeskukselle ja taiteilijoille tiloja Kaapelista

1980-luvun lopulla Helsingin kaupunki ryhtyi toteuttamaan kulttuurikeskusta Nokian Kaapelitehtaalle ja seuran tavoitteena oli siirtää toimintansa sinne. Seura suunnitteli Kaapelitehtaalle näyttely- ja kurssitilaa, toimistoa, varastoa, kahviota, työpajoja, ateljeetiloja ja taiteilijoiden jatkokoulutuskeskusta. Tilan tarpeeksi kaavailtiin noin 2000 m2. Pitkäaikainen haave toimintojen keskittämisestä yhteen paikkaan ei kuitenkaan toteutunut taloudellisista syistä.

Vuonna 1989 seura vuokrasi noin 600 m2 tehdashallitilaa Nokian Kaapelitehtaan E-portaasta. Tilat remontoitiin seuran varoin taiteilijoiden työhuoneiksi. Remonttikustannukset pyrittiin saamaan takaisin tilojen vuokrissa, mutta hanke koitui raskaaksi seuran taloudelle aiheuttaen ylimääräisiä kuluja seuran budjettiin ja velkaantumista. Tilat tarjosivat työskentelymahdollisuuden 19:lle seuran jäsenelle. Kaapelitehtaan työhuoneista luovuttiin myöhemmin sillä niiden vuokraus siirtyi suoraan Nokian Kaapelitalo Oy:lle.

Vuonna 1990 seura vuokrasi kurssitoimintaan noin 300 m2:ä Kaapelitehtaan E-portaasta. Kurssikeskuksen vuokra nousi yli nelinkertaiseksi aiheuttaen seuralle taloudellisia vaikeuksia. Lasten ja nuorten kuvataidekoulu toimi vielä osittain Helsingin kaupungin Annantalossa. Kaapelitehtaalla aloitettiin myös työpajaluonteinen kurssitoiminta, johon osallistuvat kurssilaiset saavat vapaasti ja itsenäisesti työskennellä keskuksen tiloissa myös muina aikoina. Taiteilijoiden täydennyskoulutusta jatkettiin seuran omissa puitteissa järjestämällä luentosarja taiteesta ja taidehistoriasta. Myös Visuaalisen ajattelun luentosarjaa jatkettiin.

Seuran työhuonetoimikunta tutki Malminkartanossa sijaitsevan varastotilan soveltumista taiteilijoiden työhuoneiksi. Työtilaongelmaa yritettiin ratkaista myös yhdessä Suomen Taiteilijaseuran kanssa. Talin entiseen jätevedenpuhdistamon alueelle kaavailtiin taidekeskusta, jossa olisi ollut myös työhuoneita taiteilijoille. Suunnitelma ei kuitenkaan toteutunut.

Seura sai valita toisen kerran keskuudestaan edustajan yhdeksän vuoden ajaksi Taidehallin isännistöön. Seuran edustajaksi valittiin taidemaalari Juha Sutinen.

Seuran näyttely Tukholman Suomi-galleriassa

Ruotsinsuomalaisten taiteilijoiden yhdistys kutsui seuran järjestämään näyttelyn Tukholmaan Suomi-galleriaan. Näyttelyssä oli esillä Lea Kantosen, Päivi Sirénin, Thomas Nyqvistin ja Markku Pääkkösen teoksia sekä Marianne Falkin installaatio. Näyttelyn yhteydessä järjestettiin seminaari, jossa seuran puheenjohtaja Antero Kare piti esitelmän seuran opetustoiminnasta sekä ammattitaiteilijoiden ja kuvataiteen harrastajien välisestä yhteistyöstä.

Kaapelitehtaalla järjestettiin teosmyyntitilaisuus, jolla pyrittiin kohentamaan seuran taloutta. Teosmyyntitilaisuuteeen osallistui kutsuttuna noin 60 seuran jäsentä. Osa taiteilijoista lahjoitti teoksensa seuralle. Galleria Katariinassa esiintyi Taiteiden yönä eestiläinen performancetaiteilija Siim-Tanel Annus.

Vuosina 1990-1991 Helsingin Taiteilijaseura suunnitteli seinämaalausta Alppilassa sijaitsevaan Valtion rautateiden omistamaan jalankulkutunneliin. Hanketta ajoi toimikunta, johon kuuluivat Olli Hämäläinen, Matti Kurki ja Juha Sutinen. Hanketta ei kuitenkaan pystytty toteuttamaan.

Kuulumattomat

Yhteistyössä Uudenmaan läänin kuvataidejärjestöjen neuvottelukunnan ja seuran harrastajajaoston HarJan kanssa järjestettiin vuonna 1991 Kuulumattomat-näyttely. Jyrytetyssä näyttelyssä teoksia saivat esille uusmaalaiset kuvataiteen harrastajat ja ammattiliittoihin kuulumattomat taiteilijat. Näyttelyyn tarjotuista yli viidestä sadasta teoksesta näyttelyyn hyväksyttiin noin 10 %. Näyttely toteutettiin talkoovoimin ja jyryttäjinä toimivat seuran jäsenet Olli Hämäläinen, Lena Pyyhtiä-Viljanen ja Lea Turto. Näyttelyn yhteydessä järjestettiin seminaari ja keskustelutilaisuus Kulttuurihallinto taiteen tukijana, johon osallistui lukuisia kulttuurihallinnon ja -elämän edustajia.

Pienimuotoiset näyttelytilat

Vuonna 1991 pyrittiin etsimään uusia maksuttomia näyttelypaikkoja, joissa jäsenet saisivat töitään esille. Haluttiin antaa taiteilijoille mahdollisuus näyttelyn järjestämiseen ilman taloudellisia riskejä. Ryhdyttiin järjestämään kuukausittain vaihtuvia näyttelyitä Sisustusliike Zazassa (Annankatu 23), jossa toiminta jatkuu edelleen ja esillä on vuosittain 10-12 taiteilijaa sekä Café Nordiassa Yrjönkadulla. Seuraavan vuoden alussa aloitettiin vastaava toiminta Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton tilassa Museokadulla.

Seuran hallituksen jäsen Kimmo Tolin teki seuran toimintaa esittelevän videon, joka kantaesitettiin seuran syyskokouksessa. Seura ryhtyi suunnittelemaan seuraavana vuonna järjestettäviä 25-vuotisjuhlia.

Julkilausumat taiteen puolesta

Vuoden 1992 tammikuussa seuran hallitus ja näyttelytoimikunta laativat edellisen syyskokouksen valtuuttamana julkilausuman, jotta taiteen julkinen tuki ja taidehankinnat jatkuisivat myös taloudellisen taantuman aikana. Oltiin huolestuneita laman vaikutuksesta kuvataiteilijoiden toimeentuloon sillä taideostojen väheneminen ja kuvataiteen julkisen tuen leikkaaminen 1990-luvun alussa vaikeutti taiteilijoiden taloudellista tilannetta. Seura vetosi yhteiskunnallisiin vaikuttajiin, taiteen keräilijöihin, yrityksiin ja yhteisöihin taiteen inhimillisten arvojen ja kansallisen identiteetin nimissä.

Seuran 25-vuotisjuhlien yhteydessä annettiin julkilausuma Helsinki kuvataidekaupungiksi. , jossa toivottiin Helsingistä värikkäämpää kuvataidekaupunkia, monipuolisempia työtilaisuuksia paikallisille taiteilijoille ja taiteilijoiden työskentelyedellytysten parantamista 1-vuotisin apurahoin. Toivottiin myös keskustelua ja ideointia Helsingistä kuvataidekaupunkina. Julkilausuman yhteydessä kerrattiin seuran toiminnan päämääriä. Perustamisesta lähtien seura oli pyrkinyt parantamaan pääkaupungin taiteilijoiden työhuonetilannetta, vaatinut lisää apurahoja ja näyttelynpitomahdollisuuksia. Haluttiin korostaa myös seuran vakiintunutta roolia taidekasvatuksen alalla.

Samana vuonna otettiin kantaa Risto Ryti-monumenttihankkeen ja kilpailun voittaneen seuran jäsenen kuvanveistäjä Veikko Myllerin veistosehdotuksen puolesta.

Taide ulos gallerioista

Seura juhli 25-vuotisjuhliaan kahdella näyttelyllä, joista toinen esitteli jäsenistön teoksia mahdollisimman laajasti suurelle yleisölle. Teemana oli Taide ulos gallerioista. Näyttely järjestettiin Helsingin Juhlaviikkojen aikana ja toteutettiin yhteistyössä Etelä- ja Pohjoisesplanadeilla sijaitsevien liikeyritysten, pankkien ja virastojen kanssa. Näyttelyssä oli mukana 110 seuran jäsentä, joiden teoksia oli esillä noin 40:ssä eri kohteessa liikkeiden näyteikkunoissa. Samanaikaisesti Galleria Katariinassa oli esillä seuran puheenjohtajina toimineiden yhdentoista taiteilijan yhteisnäyttely. Galleria Katariinassa järjestetyn juhlavastaanoton avasi apulaiskaupunginjohtaja Antti Viinikka ja juhlapuheen piti Suomen Taiteilijaseuran puheenjohtaja Kari Jylhä, joka toimi Helsingin Taiteilijaseuran puheenjohtajan 1970-luvun alussa.

25-vuotisjuhlien yhteydessä järjestettiin Meilahdessa Villa Furunäsissa Avoimet ateljeet-tapahtuma, jossa yleisö pääsi tutustumaan Furunäsissä asuvien ja työskentelevien taiteilijoiden tuotantoon ja työtiloihin. Samalla juhlittiin lähes satavuotiasta huvilarakennusta.

Seuran lasten ja nuorten kuvataidekoulu vakiinnuttaa asemansa

Vuonna 1992 seuran lasten ja nuorten kuvataidekoulu hyväksyttiin virallisesti yhdeksi kolmesta pääkaupungin taiteen perusopetusta antavaksi kouluksi, joka saa toimintarahoitusta Helsingin kaupungilta. Seuran opetustoiminta sai samalla tunnustuksen ja mahdollisuudet toiminnan jatkamiseen entistä paremmin edellytyksin. Koulu sai myös kansainvälistä huomiota kun professori Larissa Soboleva Jekaterinenburgista tutustui lasten kursseihin. Professori Soboleva oli ollut perustamassa kotikaupunkiinsa vastaavanlaista kuvataidekoulutoimintaa. Kesällä galleria Katariinassa järjestettiin seuran Lasten ja nuorten kuvataidekoulun oppilaiden taidenäyttely.

Taiteiden yöt

Galleria Katariinassa on järjestetty vuodesta 1989 lähtien Taiteiden öinä erilaista ohjelmaa kuten musiikkia, teatteria, muotokuvamaalausta ja performance-esityksiä. Taiteiden öinä myös Akateemisen kirjakaupan Marmorireunoilla oli esillä seuran jäsenten teoksia vuosina 1992-1996. Samoin seuran jäsenet ovat tehneet Taiteiden yönä seinämaalauksia Akateemisen kirjakaupan parkkihallissa (K1) niin sanotussa "Kristalliluolassa". Yleisö sai seurata seinämaalausten toteutusta paikan päällä. Maalauksia ovat tehneet muun muassa Olli Hämäläinen, Kari Lindström, Sirkka-Liisa Lonka, Anu Osva ja Matti Törmäkangas.

Harkinnassa jälleen Kuvataidejärjestöjen Liiton jäsenyys

Vuonna 1993 Suomen Taiteilijaseura kehoitti kaikkia paikallisia kuvataidejärjestöjä liittymään Suomen Kuvataidejärjestöjen Liiton jäseneksi. Suomen Taiteilijaseura korosti paikallisten taiteilijaseurojen ja taideyhdistysten merkitystä kunnallisella tasolla ja järjestöjen yhteistyön tärkeyttä Suomen Kuvataidejärjestöjen liitossa.

"Suomen Taiteilijaseurassa on pidetty puutteena sitä, ettei paikallisten taiteilijayhdistysten toiminta kata koko maata, eikä niiden yhteistyöjärjestö Taiteilijaseurassa - Suomen Kuvataidejärjestöjen liitto SKjL - edusta nykyisin kaikkia paikallisia yhdistyksiä. Suomen Taiteilijaseurassa on asetettu tavoitteeksi, että SKjL:n kautta voitaisiin aiempaa paremmin tukea paikallisten taiteilijayhdistysten toimintaa ja samalla saada kootuksi valtakunnallisen taiteilijapolitiikan tueksi paikallisten yhdistysten kattava verkko. Tämän vuoksi Suomen Taiteilijaseuran hallitus kutsuu kaikkia paikallisia taiteilijayhdistyksiä mukaan aktiiviseen toimintaan Suomen Taiteilijaseurassa ja kehottaa yhdistyksiä liittymään Suomen Kuvataidejärjestöjen Liiton jäseniksi.

Helsingin Taiteilijaseuran hallitus käsitteli liiton jäsenyyden merkitystä useassa kokouksessa. Seuran hallitus piti muun muassa liiton jäsenmaksua liian korkeana suhteessa jäsenyyden tuomiin etuihin. Asiasta neuvoteltiin myös Suomen Taiteilijaseuran puheenjohtajan Kari Jylhän kanssa. Seuran jäsentilaisuuteen päätettiin pyytää Kari Jylhää ja Suomen Kuvataidejärjestöjen Liiton puheenjohtajaa Marja Salkorantaa antamaan lisäselvitystä asiasta. Seura päätti jäädä liiton ulkopuolelle ja jatkaa yhteydenpitoa Suomen Taiteilijaseuran kanssa entiseen tapaan.

Ideointia Helsingin kaupungin kulttuurihallinnon kanssa

Helsingin kaupungin kulttuuri- ja kirjastolautakunnan jäsenille ja kulttuurijohdolle järjestettiin seuran toiminnasta tiedotustilaisuus, jossa myös ideoitiin yhteistyöhankkeiden mahdollisuudesta kaupungin eri tahojen kanssa. Keskusteltiin muun muassa Avoimet ateljeet tapahtumasta, turisteille tarkoitetuista galleria- ja ateljeekierroksista sekä kuvataiteilijoiden mahdollisuuksista olla mukana Helsingin julkisissa rakennushankkeissa ja kaupunkikuvan suunnittelussa. Seuran hallitukselle ja henkilökunnalle jäi vastuu hankkeiden toteuttamiskelpoisuuden kartoittamisesta, kehittelystä ja toteutuksesta. Suomen Taiteilijaseuran kanssa neuvoteltiin taidetoimikuntien uudistamisesta sekä Suomen Kuvataidejärjestöjen Liiton roolista kuvataidekentällä.

Nykygrafiikkaa Kolumbiasta

Galleria Katariinassa oli esillä näyttely Nykygrafiikkaa Kolumbiasta. Näyttelyssä oli mukana seitsemän kolumbialaista taiteilijaa, jotka työskentelivät bogotalaisessa Arte dos Graficos työpajassa. Kaikki teokset oli vedostettu tässä arvostetussa työpajassa, joka oli toiminut Bogotassa lähes kaksikymmentä vuotta. Työt näyttelyyn oli valinnut kolumbialainen toimittaja Maria Elvira Talero-Pietikäinen.

Seuran näyttelytoimikunta pyrki huomioimaan gallerian näyttelyitä valitessaan debyyttinäyttelyiden osuuden. Suunnitelmissa oli myös nuorille vastavalmistuneille taiteilijoille tarkoitettujen stipendiluontoisten näyttelyaikojen jakaminen. Helsingin Taiteilijaseuran harrastajajaosto HarJa sai käyttöönsä Mäntymäen mökin, jossa järjestetään jaoston näyttelyitä, kuvataidekursseja ja myyjäisiä.

Seuran lahjoitus pääkaupungin turvakodille

Seura lahjoitti pääkaupungin turvakodille kaksi maalausta, jotka Olli Hämäläinen ja Tarja Pitkänen olivat tehneet. Taiteilijat esittelivät teokset talon vihkiäisissä. Tapahtumaan osallistui myös rouva Tellervo Koivisto ja kansanedustaja Sinikka Hurskainen. Maalaukset oli tehty alunperin Taiteiden yönä galleria Katariinassa ollutta tapahtumaa varten. Galleriassa oli Taiteiden yönä järjestetty myös maalaus-performancea, jossa kävijät saivat toteuttaa omakuvansa seinillä oleville suurille papereille. Olli Hämäläinen ja Tarja Pitkänen toimivat maalaustapahtuman vetäjinä.

Helsingin Taiteilijaseuran Suurtapahtumat

Vuosina 1993-1996 Helsingin Taiteilijaseuran Suurtapahtumia -eli teosmyyntitilaisuuksia järjestettiin Jugendsalilla Pohjois-Esplanadilla. Tilaisuuksissa oli myös muuta ohjelmaa kuten performance-esityksiä, muotokuvapiirtäjiä, työnäytöksiä, taidearviointia, videoesityksiä, luentoja ja informaatiota seuran toiminnasta. Suurtapahtumat järjestettiin Silakkamarkkinoiden aikaan ja tapahtumiin osallistui vuosittain noin 3 000-6 000 kävijää viikonlopun aikana.

Kuvataiteilijat ja EU

Vuonna 1994 seura järjesti kuvataiteilijapäivät yhdessä Taidemaalariliiton kanssa. Seuran vastuulla oli seminaarin Euroopan Integraatio ja kuvataiteilijat järjestäminen. Seminaari järjestetiin juuri ennen EU-kansanäänestystä ja tarkoituksena oli antaa taiteilijoille tietoa Euroopan Unioniin liittymisestä sekä sen merkityksestä taiteilijoille. Seminaarissa käsiteltiin muun muassa kuvataiteilijoiden tekijänoikeuteen, sosiaaliturvaan ja näyttelyvaihtoon liittyviä kysymyksiä. Seminaari järjestettiin valtioneuvoston tuella.

Beyond the Visible

Vuonna 1994 Galleria Katariinassa oli neljän italialaisen nykytaiteilijan näyttely Beyond the Visible, johon osallistuivat Stefano Bianchi, Luigi Manciocco, Romeo Orsi ja Laura Pitscheider. Näyttely järjestettiin yhteistyössä italialaisen D'Ars Agency -järjestön kanssa. D'Ars Agency on kansainvälisesti toimiva järjestö, joka järjestää nykytaiteen näyttelyitä sekä erilaisia projekteja. Lisäksi järjestö harjoittaa tiedotus- ja kontaktitoimintaa. Beyond the Visible -näyttelyn avajaisiin Galleria Katariinassa osallistuivat Italian suurlähettiläs, Italian kulttuurikeskuksen johtaja Giorgio Colombo sekä D'Ars Agencyn johtaja Crazia Chiesa ja näyttelysihteeri Roberta Castellani. Näyttelyn yhteydessä järjestettiin tiedotus- ja keskutelutilaisuus Italian kuvataidekenttä tänään. Näyttely oli Helsingin jälkeen esillä myös New Yorkissa.

Kuvataiteilijoiden työllistäminen ja jatkokoulutus

1990-luvulla seura on järjestänyt yhteistyössä Helsingin kaupungin työhönsijoittamisyksikön kanssa velvoitetyöllistettäville taiteilijoille omaa koulutustaan vastaavaa työtä. Taiteilijat ovat saaneet suunnitella ja toteuttaa taideteoksia julkisiin rakennuksiin kuten päivä- ja vanhainkoteihin sekä sairaaloihin. Projektissa on ollut mukana Helsingin kaupungin sosiaaliviraston kiinteistöosasto, jonka arkkitehti on auttanut kohteiden löytämisessä. Esimerkiksi vuoden 1994 aikana seuran toimesta työllistettiin kolme taiteilijaa kuuden kuukauden jaksoiksi. Seura on pyrkinyt kehittämään toimintaa ja saamaan kaupungin kulttuuriasiainkeskukseen erillisen projektihenkilön ja tukiryhmän hoitamaan asiaa.

1990-luvulla jäsenistön koulutustoimintaa on keskitetty opettajakunnan jatkokoulutuksen kehittämiseen. Erityisesti Lasten ja Nuorten kuvataidekoulun opettajia on pyritty valmentamaan pedagogisiin tehtäviin.

Jyväskylän Taiteilijaseuran kanssa järjestettiin vaihtonäyttelyt vuonna 1995. Keväällä Galleria Katariinassa oli esillä Jyväskylän Taiteilijaseuran jäsenten näyttely, joka liittyi Jyväskylän Taiteilijaseuran 50-vuotisjuhliin. Helsingin Taiteilijaseuran näyttely järjestettiin Jyväskylän Taiteilijaseuran galleriassa.

Helsingin kaupunki uhkasi korottaa Pohjoisen Makasiinikadun galleria- ja toimitilojen vuokraa 1990-luvun alussa joten seura koki jälleen ajankohtaiseksi uusien toimitilojen hankkimisen. Seura ei kuitenkaan pystynyt itsenäisesti hankkimaan uusia tiloja, koska kaupunki tuki seuran galleriatoimintaa vain sen toimiessa kaupungin vuokratiloissa. Kaupunki kumosi korotuksen seuran anomuksesta.

Rikhardinkadun kirjaston Taidelainaamo

Vuonna 1994 seuran hallitus ja Rikhardinkadun kirjastonjohtaja Jorma Mähönen aloittivat neuvottelut taidelainaamon perustamisesta Rikhardinkadun kirjastoon. Aloitteentekijänä ja hankkeen aktiivisena puolestapuhujana oli toiminut seuran hallituksen jäsen taidemaalari Iiris Hälli. Rikhardinkadun kirjaston Taidelainaamo aloitti toimintansa vuonna 1995 helmikuussa Lainanpäivänä. Toiminta alkoi vilkkaana ja sen suosio on kasvanut jatkuvasti. Rikhardinkadun kirjaston taidelainaamo on myös valtakunnallisesti merkittävä laajan valikoiman ja asiakaskunnan ansiosta. Lainaamossa on jatkuvasti esillä teoksia lähes kahdelta sadalta seuran jäseneltä. Asiakkaat voivat lunastaa lainaamansa teoksen kuukausivuokraa maksamalla ja suurin osa lainatuista teoksista lunastetaan. Taiteilijoille tilitetään kertyneet lainausmaksut kaksi kertaa vuodessa. Asiakaskuntaan kuuluu muun muassa nuoria perheitä, opiskelijoita ja eläkeläisiä, joilla ei muuten ehkä olisi mahdollisuutta hankkia taidetta. Taiteilijoille on taidelainaamon kautta tullut merkittäviä lisätuloja. Seura ylläpitää taidelainaamoa yhdessä kirjaston kanssa.

Rikhardinkadun kirjaston kahvilassa ryhdyttiin keväällä 1996 järjestämään seuran jäsenten näyttelyitä. Toiminta aloitettiin kahden graafikon, Elina Hakaniemen ja Elsa Ytin yhteisnäyttelyllä. Seuran jäsenten näyttelyitä järjestettiin kahvilassa vuosina 1996-1998 ja teokset olivat asiakkaiden lainattavissa taidelainaamon periaatteiden mukaisesti.

Brysselissä toimiva Galerie Pret d'Oeuvres on kartoittanut Euroopassa toimivia taidelainaamoita. Seura on ollut yhteydessä organisaatioon ja toimittanut sille tietoja omasta taidelainaamotoiminnastaan.

Helsingin Taiteilijaseura juhlii

Seuran 30-vuotisjuhlia ryhdyttiin suunnittelemaan vuonna 1995. Juhlavuoden näyttelyt toteutettiin pääasiassa syksyllä 1997. Helsingin Taiteilijaseuran jäsenet saivat vapaasti hakea ja tehdä ehdotuksia juhlavuoden näyttelyihin. Juhlinta aloitettiin Malmitalolla esillä olleella näyttelyllä Anatomie für Kunstler, joka oli kuuden seuran jäsenen yhteisnäyttely. Lähes samanaikaisesti aloitettiin viiden näyttelyn sarja, joka oli esillä syksyn aikana Kampin metroaseman luolatilassa. Juhlavuonna jatkettiin jo 1970-luvun alussa alkanutta yhteistyötä italialaisen taideorganisaation D'Ars Agencyn kanssa. Milanolaisessa Studio D'Ars -galleriassa oli syyskuussa esillä seuran jäsenen Tarja Pitkäsen maalauksia.

Kaapelitehtaan Galleriassa oli syyskuussa esillä Marketta Holmbergin yksityisnäyttely Omakuva. Lähes samanaikaisesti Kaapelitehtaan Puristamossa oli esillä seuran laaja yhteisnäyttely, johon teokset valitsi kuvataiteilija ja taidekriitikko Hannu Castren Jyväskylästä. Myllypuron ateljeetalojen asukkaat järjestivät yhteisnäyttelyn Puutarha Stoassa Itä-Helsingin kulttuurikeskuksessa. Yksi juhlavuoden näyttelyistä oli esillä Galleria Katariinassa. Kauko (1928-1986) ja Olli Hämäläisen (s. 1962) näyttely Maalaus on portti tuntemattomaan esitteli kahden eri sukupolven taitelijan, isän ja pojan maalauksia.

Tampereen Taiteilijaseuran Mältinrannassa oli esillä Leenakaisu Hattusen näyttely osana Helsingin Taiteilijaseuran 30-vuotisjuhlaa. Samana syksynä toteutettiin vuorostaan kahden Tampereen Taiteilijaseuran jäsenen Pälvi Hannin ja Ilkka Virtasen näyttely Rikhardinkadun kirjaston kahvilassa vaihtonäyttelynä.

Osa seuran Puristamossa järjestetystä 30-vuotisjuhlanäyttelystä oli esillä myös Tukholman Konstnärshusetissa. Konstnärshusetin intendentti Heli Haapasalo valitsi näyttelyyn osallistuvat 35 taiteilijaa Kaapelitehtaan näyttelystä.

sivu 1 | sivu 2  
KekeTop Multimedia © 2001
email