Lentokone laskeutui pehmeästi kohti pimeää kaupunkia. Katsoin ikkunasta kauan ikävöimääni Accraa ja tuntemukseni olivat ristiriitaisia. Kaupunki näytti niin pimeältä, sen matalista rakennuksista pilkotti vain sieltä täältä utuista valoa. Pimeys ahdisti, en pystynyt saamaan selkeää kuvaa siitä mihin olin laskeutumassa ja jäämässä seuraaviksi viideksi kuukaudeksi. Kentällä vastaan tuli tuttu haju, kostea ja ummehtunut. Joka puolella hääräsi ihmisiä, kädet huitoivat ja äänekäs puheensorina täytti koko lentoterminaalin. Jotkut kutsuttiin passintarkastuksessa suoraan jonon ohi ulos, meitä ei kutsuttu vaan jonotimme kärsivällisesti loppuun asti. Joko emme olleet tarpeeksi vaikutusvaltaisia tai emme vain tajunneet sujauttaa paria tuhatta cediä lentokenttävirkailijan taskuun.

Lentokentän ulkopuolella suuressa väen tungoksessa löysimme meitä vastaan tulleet ihmiset kuin sattuman kaupalla ja pian istuimme jo auton kyydissä kohti tulevaa. Vauhti oli tarpeeksi kova ja tiet juuri niin kuoppaisia kuin muistin, vapauden huumaa ei voinut olla kokematta. Afrikan äänet ja tuoksut pimenevässä illassa ja auton ikkunasta puhaltava lempeä tuuli sai meidät hurmioitumaan. Mielikuvat ja muistot maasta olivat ristiriitaisia, mutta samalla pohdimme kukin ääneen kuinka hyvältä tuntui saapua Ghanaan.

Sosiaalipedagoginen työ tapahtuu ihmisen arjessa, jolloin keskeisenä osana on sen todellisuuden tunteminen ja ymmärtäminen, jossa toimitaan. Lähdettäessä tekemään monikulttuurista työtä on muistettava, että yhteiskunnalliset, kulttuurilliset ja toimintatapoja ja -ympäristöä koskevat erot vaikuttavat työhön ja sen tuloksellisuuteen. Tarvitaan monikulttuurista tietoisuutta. Toisen kulttuurin täydellinen ymmärtäminen on mahdotonta, mutta erojen ja yhteneväisyyksien suhteuttaminen omaan kulttuuriin, sekä omien suhtautumistapojen tunnistaminen helpottaa kulttuurien välistä vuorovaikutusta.

Työskentely katulasten kanssa merkitsi sitä, että toimimme meille oudossa ja vieraassa kulttuurissa. Ghanalainen kulttuuri ja katulasten koulu, jossa työskentelimme toimi hyvin erilaisin pelisäännöin, kuin mihin olimme tottuneet. Kaikki tämä toi työhömme ominaispiirteensä; erilaiset arvonäkemykset heijastuivat väistämättä jokapäiväisessä kohtaamisessa niin katulasten kuin koulun henkilökunnan tai ylipäätänsä kenen tahansa ihmisen kanssa.

Tietyn kulttuurin yleispiirteitä ei voi automaattisesti pitää sen kaikkien edustajien yksilöllisinä piirteinä. Jotta kuitenkin voisimme paremmin käsittää mistä ghanalaisessa kulttuurissa on kyse, on meidänkin ghanalaista kulttuuria käsittelevässä tekstissämme sorruttava paikoitellen yleistykseen. Tämä ei tarkoita sitä, että jokainen ghanalainen ajattelisi asioista samalla tavalla.

Toimintaympäristönä ghanalainen kulttuuri-luvun tarkoituksena on kuvata sitä sosiaalista todellisuutta, jossa draamaryhmän toiminta tapahtui. Todellisuuden monipuolinen tarkastelu on hyödyllistä niin tutkimuksemme toimintaympäristön, tutkimuskohteen kuten myös toimintaperiaatteidemme hahmottamisen kannalta. Jotta taas pystyisimme paremmin ymmärtämään niitä, pyrimme kappaleissa antamaan eväitä myös monikulttuurisen tiedon ja ymmärryksen syntymiselle. Kartoitus alkaa ghanalaisen yhteiskunnan lyhyellä kuvauksella ja kulttuurin määrittelyllä, edeten vierauden kohtaamiseen sekä arvojen tarkasteluun. Näiden lisäksi kuvaamme ghanalaista perheinstituutiota, koulutusjärjestelmää, katulapsi ilmiötä sekä katulasten koulua, jonka oppilaista draamaryhmämme koostui. Kuvaus pohjautuu subjektiivisiin kokemuksiimme ja näkemyksiimme ghanalaisesta kulttuurista ja sen kohtaamisesta. Toisin sanoen todellisuus on meidän kertomaamme ja kartoitus tapahtuu omista länsimaalaisista lähtökohdistamme käsin.

Marjo Heinonen

Copyright © KekeTop Afrikka projekti ja Afrikan taiteilijoita. Kaikki oikeudet pidätetään